Kiitoskiitoskiitoskiitos <3

Ihan pikainen kiitollisuusplöjäys tähän väliin.

Päiväni alkoi 2.30 kun juniori päätti valvoa muutaman tunnin ihan huvin vuoksi. Homma eteni silleesti melko perinteisesti: Eka (1v) herää. Yrität hienovaraisesti nukuttaa ekaa omaan sänkyyn, jolloin meluhaitta lasten yhteisessä huoneessa voimistuu. Toka (3v) herää huutoon, eikä suostu enää jatkamaan uniaan omassa sängyssään. Lohduttelet tokaa hetken toivoen, että eka jotenkin vahingossa nukahtaisi. Turhaan. Otat tokan ja ekan omaan sänkyyn (jolloin mies vaihtaa sohvalle väljemmille vesille). Toka nukahtaa, mutta eka jatkaa riehumistaan. Toka herää kun eka tekee kamikaze-heittäytymisiä tokan päälle. Vien ekan omaan sänkyyn (hirvee huuto), jolloin toka onneksi nukahtaa uudestaan meidän sänkyyn. Muutaman hetken kuluttua eka (luojan kiitos) simahtaa omaan sänkyynsä.

Pikku pohjustus tähän väliin: Mun suurimman yritysasiakkaan tilat oli kolme viikkoa remontissa, jonka aikana tiloissa ei voitu pitää tunteja. Toisin sanoen olen tehnyt kolme viikkoa vähän vähemmän ohjauksia ja enemmän muita hommeleita  kuten ruokaa, raakakakkuja, suklaapalleroita (ohjeita tulossa lähiaikoina:), ostanut lapsille vaatteita, pyörittänyt pyykkirumbaa, kuskaillut, siivoillut, flunssaillut, joogaterapoinut yms. No anyway takaisin asiaan, ihme kyllä remppa oli ajallaan ja tänään, niinkuin alunperin oli sovittu, tunnit aloivat taas pyöriä.

Normi duunipäivä siis pitkään aikaan ja olis tietty ollut ihan kliffaa mennä silleesti fressinä hommiin. No, vähän väsynä olin kuitenkin intopiukeena taas menossa töihin liikuttamaan mun ihan huikeita asiakkaitani. Ekalle tunnille tuli noin 20 henkilöä, joista yli puolet hehkutti tullessaan kuinka ihanaa on, että tunnit taas alkavat ja kuinka kiva onkaan nähdä. Siis oikeesti! Aika harvassa duunissa otetaan näin innolla vastaan työntekijä muutaman viikon tauon jäljiltä 😉 Hui-kee-ta. Ekat kolme tunti meni siis normaalia voimakkaammissa endorfiini/dopamiini/oksitosiini-pöllyissä ja neljäskin tunti ihan siivillä. Sitten pieni väliajelu Espalta Töölön kautta kotiin (Kauniaisiin) ja illaksi takaisin Töölöön, Shantiin. Myös Shantissa vastaanotto pitkän (kelasin lähes 3,5 vuoden!) tauon jälkeen oli todella rakastava. Oli aivan upeaa nähdä vanhoja tuttuja ja huomata, että ei mua ihan kokonaan ole vielä unohdettu 🙂

Vaikka päivä olikin pikkasen poukkoileva ja mieli väsymyksestä yhtä sumuinen kuin ilma, valtaa kiitollisuus sydämeni. Vitsit, miten etuoikeuttu koen olevani saadessani tehtä juuri tätä työtä ja että jotkut saavat jotain työstäni, kun jaksavat tulla aina uudestaan ja uudestaan tunneilleni. Itku ihan tulee. KIITOSKIITOSKIITOS <3

Nyt suloista viikkoa ja nähdään tunneilla!

Hymyillen

Jennykkä


Kategoriat: äitiys, jooga, Yleinen

There are 2 comments

  1. Tuula Kuoppamäki

    Jenny, olet upea nainen. Tuot ympäristöösi valoa ja iloa,tunneillasi on hyvä olla vaikka oma kroppa jo kiristää.

Kommentoi

Ilmoittaudu