Kaikki keinot käyttöön

Heippu!

Vitsin vitsit, jo toinen teksti, joka lähtee vähän tämmöselle itsensä sättimisen linjalle, mutta koitan ottaa tähän kuitenkin positiivisen viban 😉

Viikko sitten keskiviikkona tuntien jälkeen mulle nousi yhtäkkiä korkea kuume. Yleensä se menee just näin, jos ei ite tajuu höllätä, niin maailmankaikkeus järkkäilee lepohetken sun puolestasi. Lepäsin päivän (sain lapset hoitoon ja oikeesti katsoin jopa 2h telkkari! Vielä toisena välikommenttina löysin Netflixistä ihanan etsiväsarjan neiti Fisherin murhamysteerit, ei kovin henkistä, mutta oli oikein toimivaa siihen hetkeen:) ja keräsin voimia tulevaan joogaterapia koulutukseen, joka pidettiin perjantaista tiistaihin Shantissa (oli muuten taas todella antoisaa settiä! Ganesh Mohan on todella upea ja superselkeä opettaja!) Kuume hellitti nopeasti, mutta olo on ollut sen verran tukkoinen, etten ole viitsinyt lähteä liikkeelle nyt siis viikkoon. Päivittäisen joogani olen toki tehnyt, mutta aerobiset treenit olen jättänyt flunssani vuoksi.

Jumpe, kyllä taas kerran täytyy todeta kuinka haastavaa on olla muutama päivä ilman liikuntaa! Mä olen ainakin onnistunut koukuttamaan itseni hyvinkin tehokkaasti lähes päivittäiseen aerobiseen treeniin, että ilman sitä mieliala alkaa hiljalleen vajota. Päivä päivältä alemmas ja alemmas. Ja vaikka tässä on jo jonkin aikaa elelty, (ja lähes joka syksy jonkun pikkuisen pöpön sairastaa) niin jännä, ettei sitä aina heti hiffaa, että mistä tää ihme downeri tulee.

No, tänään oloni alkoi jo käydä lähes sietämättömäksi ja koska en vieläkään ole ollut lenkkikunnossa, niin ajattelin ottaa muut keinot käyttööni. Ammuin kovilla panoksilla: noin 10 omatekoista raakasuklaa pallukkaa (nostaa mielialaa), kuppi kahvia (nostaa mielialaa voimakkaasti), pari/kolme tuhatta milligrammaa c-vitamiinia (lyhentää flunssaa), Vogelinin Echinacea&mustaselja-uutetta (lyhentää flunssaa), päikkärit (yleislääke kaikkeen vaivaan;), kävely luonnossa (nostaa mielialaa), jooga (yleislääke kaikkeen) ja lasten kanssa yhteinen joogatuokio (nostaa mielialaa eksponentaalisesti). Tulos: tyydyttävä. Päätelmä: pakko päästä lenkille.

Otan tähän ongelmaan nyt joogisen kannanoton joogafilosofiaan turvautuen. Joogafilosofiassa (Vähän faktaa tähän väliin, skippaa, jos ei inspaa: Joogasutrat on yksi tunnetuin joogateksti, joka on n. 2000 vuotta vanha sanskriitin kielinen teksti, joka sisältää 196 pientä ohjenuoraa siitä kuinka elää, jotta lähestyisit mielen hiljentymisen tilaa) sutrassa 1.12 (FYI: abhyasavairagyabhyam-tannirodhah) kyse on juuri tästä harjoittelun ja hellittämisen tasapainosta. Jos kerta en voi juosta ja saavuttaa sitä endorfiini-fixiä, mikä nyt ihan selkeästi olisi tilauksessa, niin mun on nyt sitten ihan vallan hellitettävä siitä tarpeesta ja rauhassa odotettava sitä, että tämä upea kroppani (tämän sanon osoittaen suunnattoman määrän kiitollisuutta kehoani kohtaan, en että jotenkin kokisin olevani kovinkaan timmissä kunnossa 😉 karkottaa pöpöt ja on taas valmis viemään mut lenkille. Ymmärretty, mutta ei vielä aivan sisäistetty.

Äitini sanoja lainaten: Nyt nukkumaan, huomenna uusi päivä ja uudet kujeet.

 

Love, peace and understanding

Jenny


Kategoriat: Yleinen

Kommentoi

Ilmoittaudu